pikapostaus

huh, mikä päivä. lopetin minuutti sitten työt, ja päivä on ollut rankka. 12 tuntia toimistolla, neljä kotona ja pieni rakas koiranpentu sairaalassa koko päivän. se eilen taittoi tassunsa, ja nyt sitä jouduttiin luunsiirrolla ja leikkauksella paikkaamaan. raasu on ollut ihan poikki ja nukkunut koko illan. tässä kuva kun hain herraa tippa silmässä heräämöstä. korvat lupatti ja kieli roikkui pihalla.

muutenkin oli tuskaisen ahdistava päivä, päätä särki ja silmiä kuivasi, tukka oli huonossa jne jne. onneks huomenna on perjantai, ja nelliina sakuineen saapuu helsinkiin - jei! lauantaina shoppausta. ja illalla biletystä, oikein kunnolla. lisään sunnuntaina kuvia illasta, jos jaksan ;D

yritän kovasti lisätä kuvaa pienestä hauvastani, mutten saa sitä millään oikein päin tähän. kirottu mac. lisään sen kuitenkin pian, huomenna heti!

He has 88 minutes to solve a murder. His own.

alkuviikon elokuvalistalle pääsi myös al pacinon 88 minutes. trilleri/draama/rikos. ihan hyvä, mutta tykkäsin the bucket lististä enemmän. tästä siis 7-7,5 / 10.

leffassa pacino on rikospsykiatri (vai oliko psykologi), joka on rankan menneisyytensä takia mielettömän hyvä työssään. pacinon esittämä jack gramm alkaa saada tappouhkauksia. hänellä on 88 minuuttia aikaa omaan kuolemaansa. jack kuitenkin ehtii erään opiskelijansa sekä sihteerinsä avulla selvittämään, kuka häntä uhkailee. sekä kuka on uhkailujen takana.

short version. mutta siinä kaikki oleellinen. katsottava, mutta ei lähelläkään top 10. silti, pacino oli loistava.

(kuva: imdb)

"sä se et sit näytä yhtään hyviltä kuvissa"

rakas mieheni tokaisi tänään- miten oikeassa olikaan. olen varmasti maailman epävalokuvauksellisin tyttö, ja olen aina vihannut kuvissa olemista, poseeraamisesta puhumattakaan. olen ollut hämärästi tietoinen siitä, että kuluvan vuoden aikana kiloja on tullut takaisin (juuri kun pääsin vaihto-oppilasvuotta ennen keräämästäni vararavinnosta eroon!)1,5/kk. näin ollen saavuttanut allit. eikä mitkään ihan pienet, vaan oikeat mummokädet!

tein siis minuutti sitten uuden lupauksen siitä, että ensi viikolla alan urheileen. otan itseäni niskasta kiinni ja raahaudun salille, kun kerran korttikin on. katsotaan miten neidon käy. päivän asu: aamulla uni voitti suihkun ja kaunistumisen, joten nappasin ensimmäiset farkut (mustat, stocker) ja tuolin selkänojalta topin (musta, GT) sekä uutukaisen lyhyen ruutujakun sekä mustat saappaat jalkaan, huppu päähän ja juoksujalkaa kohti kamppia. huh. olin LITIMÄRKÄ päästyäni töihin, sillä en edes omista sateenvarjoa. koska työmatkani on vaivaisen vartin kävelymatkan päässä, ei luonne anna peräksi ratikkaan hyppäämistä. luultavasti kävely vielä taittuu nopeammin kuin julkisessa kököttäminen.

töiden jälkeen olin "minitreffeillä", joiksi mieheni ristisi sen tunnin, jonka vietimme torissa. unohtuneen lounaan korvikkeeksi pääsi BLT, loistava ja ISO sandwich sekä palanpainikkeeksi lasillinen kuivaa siideriä. että olikin hyvää, ja rentouttavaa nollata päivän tapahtumat. ei siis ihme, että allit kasvaa - shame on me.

leffat: the bucket list

the bucket list, starring by jack nicholson & morgan freeman.

mieheni tekemät leffavalinnat eivät useinkaan kohtaa omaa makuani, mutta tästä leffasta todella pidin. draama/komedia/seikkailu, imdb:n mukaan. elokuvan juoni pääpiirteittäin menee seuraavanlaisesti: jack nicholsonin esittämä edward on tehnyt elämänsä aika mielettömästi töitä saadakseen omistamansa sairaalan Fortune 500 company- listalle. kunnes syöpä yllättää hänet. sairaalassaan hän saa huonetoverikseen carterin (morgan freeman). heille molemmille on annettu elinaikaa puolesta vuodesta- vuoteen. carter blokkaa tiedon syövästään. ollessaan nuori, ja vielä collegessa, eräs professoreista oli antanut tehtäväksi listan asioista, joita ennen kuolemaansa haluaa tehdä. carter aloittaa listaansa, jonka edward löytää, ja täydentää. miehet päättävät toteuttaa listan, ennen kuolemaansa.

mieletön leffa, 8/10. ja koskettava. "When he closed his eyes, his heart was opened"
(pic source: imdb.com)

elämäni ehkä kalleimmat treffit

tapasin mieheni muutama vuosi sitten palattuani viettämättä vaihto-oppilasvuotta toistelta puolen maapalloa. ensimmäisestä tapaamiskerrasta olemme puolin ja toisin olleet ihastuneita, vaikkei kumpikaan uskaltanut tehdä aloitetta. tiemme kohtasivat kesän aikana useita kertoja, mutta pidin miestäni koppavana, sillä hän hädin tuskin sanoi "moi" tavatessamme. syksyllä lähdin ex tempore -risteilylle ystäväni houkuttelemana, ja kornia kyllä, laivalla katseemme kohtasivat -uudelleen. itse kielsin tunteeni pitkään, sillä ystävälläni oli ollut suhde mieheeni aiemmin enkä ollut varma kuinka he tunsivat toisiaan kohtaan. kuulin kuitenkin, että mieheni oli ihastunut reissussa "johonkin blondiin", ja jopa minun matematiikallani uskalsin laskea 1 +1 ja saada yhtälön toiseksi tekijäksi itseni.

siitä lähtien olemme olleet erottamattomat. treffeillä emme kuitenkaan ehtineet käydä kuin kaksi kertaa. meillä sitten oli lauantaina viralliset treffit. aamulla menimme käymään hulluilla päivillä, ja sain treffilahjaksi ompelukoneen, singerin! tämä siksi, että mummini 50-lukulainen PFAFF oli juuri edellisellä viikolla ommellut viimeiset tikkinsä. taisi ajatella, että jos ompelen iltaisin, hän saa rauhassa pelata kavereidensa kanssa. oikeassa on, kieltämättä.


mieheni lähti viemään konetta kotiin, ja minä jäin hetkeksi stockalle ihmettelemään menoa. mukaan tarttui ompelutarvikkeita, ja into piukassa lähdin forumiin. tarkoituksenani hakea h&m:ltä henkselit. en löytänyt, mutta mukaan tarttui housut, kesää varten, sekä bikinit, ja mekko. GT:stä löytyi illaksi painijatoppi kivalla printillä, ja toinen musta toppi, jonka mieheni myöhemmin nimitti raskaustopiksi. treffit jatkuivat, sain ruusun ja mieheni vei minut siiderille ja keilaamaan. treffivaatteina tämä valkoinen vilan t-paita, sekä farkut.


forumin glitteristä mukaan tarttui kaksi pantaa, kaksi kaulakorua (harmaa kuvassa), yksi rannekoru sekä violetti laukku (molemmat kuvassa).

lazy days...

i let them get me down..

ärsyttävää. olen ollut jo viikon sairaana, ja neljä päivää sairaslomalla. kuinka tylsää se voi ollakaan, kun ei jaksa tehdä mitään, muttei haluaisi vaan maata ja olla, koska siitä muka tulee huono omatunto. poikaystävä päätti myös yllättäen pitää pari etäpäivää, joten en voi katsoa leffaa, soittaa musiikkia tai tehdä mitään muutakaan etten häiritse hänen puhelinpalavereitaan. jos sanotaan pomolle, että hoivaa kotona sairasta tyttöystävää, silloin pitäisi hoivata, eikä vaan lukita mua keittiöön (kyllä, meillä on vain yksi huone ja keittiö) ja passuuttaa. eikö sairaalle kuuluisi tehdä lounaat ja päivälliset eikä toisinpäin? no. kaivoin esiin ompelukoneen. sekin hajosi ..kele. melkein valmis toppi siis myös jäi sellaiseksi. että muuten ketuttaa! huomenna olisi stockalla singeri 370, ja sitä saumuriakin himoitsen, mutta ei. en taida raaskia. yli 700 ompelutarvikkeisiin. sillä sais jo vaikka mitä, vaikka olishan toi kestävä. no. odotan nyt ensin maman vastauksen, löytyykö mansesta ehjä kone. yey.

koska halusin päästä ulos edes muutamaksi minuutiksi täältä puhelinpalaverien sairaasta viidakosta ja pahasta tuulesta, vetäsin pelkän collegetakin päälle ja ostamaan lähikahvilan ihana korvapuusti. nam! sitten vielä espressot ja voila! johan tuli parempi mieli.


sitä luulee olevansa jo melkein terve, mutta peiliin katsoessaan huomaa miten silmät ovat utuiset, iho harmaa ja olo niin voipunut, ettei jaksa edes hiuksiaan harjata. mistään meikeistä puhumattakaan. tätä tautia en soisi kellekään. yök.

nyt myöhäinen lounas, huono komedia, ja peitto niskaan.

GALNA dagar

stockan hullut päivät todella tekevät hulluksi. en viipynyt siellä kuin hetken. tavoitteena oli käydä herkussa, ja vielä puoli yhdeksän aikaan illalla siellä oli hirveä ryysis. koska piti myös hakea talousosastolta sakset kankaiden leikkaamista varten, oli myös "pakko" nopeasti vilkaista kolmosesta vilan osasto. pakko sanoa, että todella huonot alennusvaatteet. vannoutuneena musta-valkoisen käyttäjänä, ostin kuin ostinkin raidallisen mekon kesäksi, hetkeäkään ajattelematta, tai sovittamatta. hinta oli kuitenkin vain 11,90€. lopputulos tässä. ei sitä mitä odotin, mutta ihan ok.

nyt nautin herkun antimista loistavan punaviinin kera. australialainen, täyteläinen, shiraz. 10€ pullo

this is my journal

olen kerran aiemminkin innostunut bloggaamisesta. ja lopettanut sen lyhyeen. pakko myöntää, etten ole juurikaan perehtynyt blogeihin, muutamia muotiblogeja lukuunottamatta. tärkeimpänä innoittajanani kaikin puolin nelliinan vaatehuone (nelliinan.vuodatus.net). rakastan tytön tyyliä, ja kirjoitustyyliä, propsit n:lle. joskus jo viime kesänä mieheni taisi vihjata minulle siitä, että blogi on mielenkiintoinen tapa purkaa niin inspiraatioita kuin aggressioita. taisin hymähtää. jos sitäkään.

bloggaamisen aloittamista vauhditti ehdottomasti pohjaton kiinnostus viestintään, muotiin, tai ehkä ennemmin tyyleihin, kenkiin, urheiluun, ihmissuhteisiin sekä tietysti puhtaasti kirjoittamiseen. en kirjoita minkään taiteen sääntöjen mukaisesti vaan täysin ajatuksenvirtana, joten tekstini saattaa olla aika ajoin sekavaa. pahoitteluni siitä. lisäksi lienee aiheellista mainita, että rakastan satiiria ja itseironiaa enkä voi siltä välttyä kirjoittaessani omasta elämästäni. just to let you know.

jotta vielä pääsen kertomaan itsestäni, voisi, ehkä, olla mainitsemisen arvoista , että olen 24-vuotias helsinkiläistyvä manselainen, joka työskentelee elämänsä työpaikassa, ja asuu onnellisesti pienessä yksiössä miehen ja hyvin pienen koiransa kanssa.

thanks for reading.